4. lokakuuta 2016

Imeytyvätkö kaikki iholle laitettavat aineet??


(Lähde)

En ole juurikaan kirjoitellut tänne asioista estenomin näkökulmasta, mikä oli yksi aikomukseni blogia perustaessani. Kosmetiikan raaka-aineet ja lainsäädäntö kiinnostavat tietysti hurjasti, mutta niihin perehtyminen ja niistä kirjoittaminen vievät huomattavasti enemmän aikaa kuin tuotearvostelujen tekeminen. Tästä syystä tällaisia postauksia ei kovin tiheään tahtiin ilmesty, mutta nyt oli pakko ottaa aiheeksi aineiden imeytyminen ihoon


Facebookin Nordic Style & Beauty -ryhmässä käytiin hetki sitten kiivasta keskustelua L'Oŕealin uusista savinaamioista ja niiden sisältämistä aineista. Todella monella kommentoijalla tuntui olevan käsitys, että kaikki tai ainakin suurin osa iholle laitettavista aineista imeytyy ihoon ja jopa verenkiertoon. Haluaisinkin hieman avata tällä postauksella, mitä kaikkia ominaisuuksia aineella tulee olla imeytyäkseen ihoon ja mitä erilaisia reittejä imeytymiselle on. 

Viime keväänä meillä oli koulussa todella mielenkiintoinen kurssi, jonka yksi luennoitsijoista oli Alex Westerberg. Hän jos kuka on todellinen kosmetiikan kemian nero! Ihoon imeytymistä käsittelevän luentonsa aluksi hän heitti ilmoille ajatuksen siitä, tulisitko humalaan, jos liottelisit jalkojasi viinakylvyssä.
Jos siis kaikki iholle laitettavat aineet imeytyisivät siihen ja verenkiertoon, tietyn ajan kuluttua olisit humalassa. Näinhän ei kuitenkaan käy.

MISTÄ IHON PÄÄLLIKERROS KOOSTUU?

Ihossa on kolme kerrosta; epidermis eli orvaskesi, dermis eli verinahka ja ihonalaiskerros (pääosin rasvaa). Keskitytään kuitenkin epidermikseen eli ihon päällimmäiseen kerrokseen, sillä kosmetiikka ei lainsäädännön mukaan saa imeytyä verenkiertoon eli dermikseen saakka

Myös epidermis koostuu useista eri kerroksista, joita ovat sarveissolukerros, (kirkassolukerros - kämmenissä ja jalkapohjissa), jyväissolukerros, okasolukerros ja tyvisolukerros. Keskitytään tässä pääasiassa vain sarveissolukerrokseen, sillä sillä on imeytymisen kannalta suurin merkitys.




(Lähde)

Sarveissolukerros eli stratum corneum on epidermiksen pintakerros, jossa sarveissolut ja soluväliaine muodostavat ikään kuin "tiili-laasti -rakenteen". Se muodostaa ihon pinnalle kaksoislipidikerroksen, joka hylkii vettä ja muita poolisia aineita. Yksi tärkeä seikka on se, että kerroksen solut ovat kuollutta solukkoa, jonka uloimmat solut hilseilevät pikkuhiljaa pois. 



(Lähde)

Soluväliaine sisältää:

● Lipidejä eli rasvamaisia aineita: 
   ● Keramideja 
   ● Kolesterolia
   ● Pitkäketjuisia rasvahappoja
→ Soluväliaine on siis hydrofobista eli rasvaliukoista

Sarveissolukerroksen tehtävät:

● Ihon kosteustasapainon ylläpito - estää veden haihtumisen ihosta
● Muodostaa ihon barrierin eli suojan 
● Toimii reittinä rasvaliukoisten aineiden imeytymiselle

Sarveissolukerroksessa on myös vettä noin 15-20% riippuen alempien ihokerrosten vesipitoisuudesta sekä ilman suhteellisesta kosteudesta.

MITEN AINEET VOIVAT IMEYTYÄ IHOON?

Imeytyminen voi tapahtua ihon apuelinten kautta, sarveissolukerroksen soluväliaineen kautta tai kulkemalla sarveissolujen läpi. 


Ihon apuelinten kautta

Apuelimillä tarkoitetaan ihohuokosia, hikirauhasia ja karvatuppia, joiden sisäpinnan barrieri on heikompi kuin sarveissolukerroksen. Niiden määrä on kuitenkin suhteellisen vähäinen ja ne voivat myös olla tukossa (esim. ihohuokoset + tali). Monet ovat sitä mieltä, että tämä imeytymisreitti ei ole merkittävä

Sopiva imeytymisreitti:
● Rasvaliukoisille aineille 
● Pienille vesiliukoisille aineille 

Sarveissolukerroksen soluväliaineen kautta

Tämä on yleisin imeytymistie ihoon, jolloin aineet kulkeutuvat joko soluväliaineen ohi tai sen läpi diffundoitumalla eli molekyylit siirtyvät vahvemmasta pitoisuudesta pienempään. Toisin sanoen mikäli ihon ulkopuolinen pitoisuus aineelle on korkeampi, pyrkii se siirtymään ihoon, jossa sen pitoisuus on pienempi tai toisin päin. Tämä on siis hydrofobisten eli rasvaliukoisten aineiden pääasiallinen reitti.  

Sarveissolujen kautta

Sarveissolut sisältävät keratiinia, joka on vesiliukoinen proteiini. Toisin sanoen, mikäli aine pääsee solun sisään, se pidättyy keratiiniin eikä kulkeudu alempiin solukerroksiin. Solujen läpi pääsevät kulkeutumaan pienet (kosteuttaja)molekyylit, kuten vesi ja glyseroli, jotka kuitenkin suurimmalta osin jäävät soluun. 

MITKÄ OMINAISUUDET VAIKUTTAVAT IMEYTYMISEEN?


Nyt kun ollaan käyty läpi mitä erilaisia reittejä aineilla on imeytyä, perehdytään siihen, mitkä aineiden ominaisuudet vaikuttavat imeytymiseen.

Partikkelikoko ja molekyylimassa
Yksinkertaisesti voidaan todeta, että liian suurikokoiset partikkelit EIVÄT pääse imeytymään ihoon, tällainen on esimerkiksi kollageeni, joka onkin kosmetiikkatuotteissa yleensä hydrolysoituna muotona eli pienempiin osiin pilkottuna
Yli 10 nanometrin suuruiset ovat liian suuria imeytyäkseen
Molekyylimassan ollessa alle 5000 imeytyminen on mahdollista (Esim. veden molekyylimassa on 18 ja glyserolin 92.)

Poolisuus
Aineen poolisuus vaikuttaa siihen liukeneeko se esimerkiksi veteen vai rasvaan
● Samankaltainen aine liukenee samankaltaiseen
● Vesi on poolista ja rasva poolitonta
● Ihossa on sekä lipidejä että vettä, joten imeytyäkseen syvemmälle kuin sarveissolukerrokseen, aineella tulisi olla sekä poolisia että poolittomia ominaisuuksia

Oktanoli-vesi-jakaantumiskerroin
Kuvaa sitä, missä suhteessa aine liuetessaan jakaantuu oktanoliin ja veteen, jos molempia on läsnä
● Oktanoli on rasvamainen C8-alkoholi, joka on lievästi poolinen
● Esimerkiksi usein käytetyn glyserolin oktanoli-vesi-jakaantumiskerroin on lg P o/W = -1,76 eli se liukenee 1,76 kertaa paremmin veteen kuin rasvaan

Sähkövaraus
Sarveissolujen sisältämä keratiini on lievästi negatiivisesti varautunut, joten kationiset eli positiivisesti varautuneet molekyylit tarttuvat siihen (erimerkkiset varaukset vetävät toisiaan puoleensa)
→ Mikäli aine tarttuu solujen keratiiniin, se ei kulje sarveissolukerroksen läpi alempiin solukerroksiin

Pooliset eli vesiliukoiset aineet eivät imeydy helposti, sillä sarveiskerros sisältää pääasiassa vain poolittomia lipidejä (samankaltainen aine liukenee samankaltaiseen aineeseen). Jos pooliset aineet pääsee sarveissolukerroksen läpi, imeyy ne helposti sen alla oleviin kerroksiin. Rasvaliukoiset aineet taas imeytyvät hyvin sarveissolukerrokseen, mutta eivät kovin helposti sitä syvemmälle, sillä eivät liukene veteen.

MITEN TUOTEPOHJA VAIKUTTAA IMEYTYMISEEN?


Tuotepohjalla eli itse tuotteella, jossa aine on, on todella iso merkitys imeytymisen kannalta. Imeytettävän aineen tulee liueta helpommin sarveissolukerrokseen kuin tuotepohjaan! Tästä johtuen rasvaliukoinen aktiiviaine imeytyy sarveissolukerrokseen helpommin, mikäli se on vesipohjaisessa geelissä, ja päinvastoin. 


Tuotepohjaan voidaan lisätä myös nk. "penetration enhancers" eli aineita, jotka edistävät ja helpottavat muiden aineiden imeytymistä ihoon. Esimerkiksi tensidit (pinta-aktiiviset aineet, jotka muodostuvat vesiliukoisesta päästä ja rasvaliukoisesta hännästä) liuottavat soluväliaineen lipidejä heikentäen sen barrieria ja edistäen aineiden imeytymistä. Myös emulgaattorit ja emollientit  voivat lisätä läpäisevyyttä vaikuttamalla sarveissolukerroksen lipideihin. 


LOPUKSI

Aineet eivät ihan tuosta noin vaan imeydy ihoon, vaan niiltä vaaditaan useita erilaisia ominaisuuksia


● Ihon barrieri on todella tehokas suoja aineita vastaan, joten kosmetiikkatuotteiden kehittäjien on toden teolla mietittävä, miten saavat tuotteidensa aktiiviaineet imeytymään ihoon halutulla tavalla

● Mikäli aine pääsee siirtymään sarveissolukerroksesta eli ihon kaikista uloimmasta kerroksesta jyväissolukerrokseen (epidermiksen toinen kerros), ei tule enää poolisuuseroja → aine pääsee dermikseen eli verinahkaan ja mahdollisesti hiussuonistoon ja sieltä verenkiertoon (Tässä kohtaa on kuitenkin mahdollista, että ihon immuunipuolustus puuttuu tilanteeseen ja entyymit pilkkovat imeytyneen aineen! Toisinaan tämä voi olla myös tarkoituksellista, sillä esim. pantenoli muuttuu pantoteenihapoksi, joka on B5-vitamiini - pantenoli on stabiilimpi muoto tuotteessa)

Tosiasiassa asia on aivan päinvastainen, kuin mitä monet pelkäävät - Ei todellakaan ole helppoa saada aineita imeytymään ihoon halutulla tavalla.

● Muun muassa silikonit (dimethicone, siloxane, cyclopentasiloxane jne.) eivät imeydy ihoon vaan jäävät ainoastaan sen pinnalle.




Ihoon imeytyminen ei siis tosiaan ole mikään ihan pikkujuttu, vaan iho on tehokas suoja kaikenlaisia ulkoisia tekijöitä vastaan. Toivottavasti tästä tekstistä on jollekin iloa :) Itsestä oli ainakin tosi hyvä kertailla asioita! Huh, jaksoikohan kukaan lukea loppuun asti :D 


Minkälainen suhtautuminen teillä on aiheeseen? 


Risuja ja ruusuja kuulen mielelläni, sillä tämä oli eka tällainen postaus! :) Oliko helposti luettavaa ja sujuvaa tekstiä vai puuttuiko kenties jotain olennaista? 


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi <3

Blog Design by Get Polished | Copyright Divine 2017